10. Lausetyyppejä
Suomen kielessä on erilaisia lausetyyppejä. Lausetyyppi vaikuttaa sanojen paikkaan lauseessa ja sanojen taivutukseen.
Peruslause
| Kuka? | Mitä tekee? | Mitä? | Missä? Miten? Milloin? |
|---|---|---|---|
| Minä | syön | omenan. | – |
| Lapset | opiskelevat | englantia | koulussa maanantaisin. |
| Mies | juoksee | – | pihalla. |
| Koira | haukkuu. | – | – |
Verbi + verbi -lause
Lauseen pääverbi taipuu yleensä persoonan mukaan (tykkään, menen), mutta lauseeseen voidaan lisätä myös toinen verbi. Se on joko perusmuodossa (lukea), MA-muodossa tai siitä tehdään MINEN-substantiivi:
Minä tykkään lukea kirjoja.
Nyt olen lukemassa Tuntematonta sotilasta.
Menen usein kirjastoon lukemaan kirjoja.
Rakastan lukemista!
Täytyy-lause
Tässä lauseessa tekijä eli subjekti on N-muodossa:
Minun täytyy mennä kotiin.
Lasten pitää käydä koulua.
Kaikkien on pakko maksaa veroja.
Tekstin on oltava valmis huomenna.
Omistuslause
Omistuslauseessa omistaja merkitään –lla-päätteellä:
Minulla on uusi auto.
Hänellä on kaksi lasta.
Paikkalause
Paikkalauseen alussa on paikanilmaus, ja se kertoo, mitä jossakin on:
Pöydällä on kirja.
Turussa on vanhoja rakennuksia.
Kauppakeskukseen tulee uusi kenkäkauppa.
Paidasta lähti nappi.
Muutos + tulos -lause
Tällä lausetyypillä voidaan ilmaista joko pysyvää muutosta tai väliaikaista muutosta. Lauseessa käytetään usein tulla-verbiä:
Mikosta tulee lakimies.
Talosta tuli hieno.
Mikko tuli iloiseksi.
Hanna tuli sairaaksi.
Kysymyslause
Lauseesta voi tehdä kysymyksen lisäämällä kysymyssanan lauseen alkuun tai ko/kö-päätteen verbin loppuun:
Mitä sinä syöt?
Mihin sinun täytyy mennä?
Oletko suomalainen?
Pitääkö meidän mennä kouluun?